Kadonneet paratiisit
Open Access
- 30 October 2024
- journal article
- Published by Kasvatus ja Aika in Kasvatus & Aika
- Vol. 18 (3) , 5–23
Abstract
Artikkelissa tarkastellaan itsekasvatuksen ontologista perustaa antroposeenin viitekehyksessä. Eräs aikaamme leimaavien ekologisten katastrofien juurisyy paikannetaan ympäristökasvatuksen diskursseissa toisinaan ihmisen vieraantumiseen luonnosta. Kasvatuksen tehtäväksi määrittyy tällöin vieraantumisen ylittäminen erinäisin pedagogisin keinoin, jotka palauttavat osaltaan harmonian ja eheyden inhimillisen ja ei-inhimillisen luonnon välille. Näistä näkökulmista poiketen artikkelissa hyödynnetään niin sanotun dialektisen materialismin ontologista lähtökohtaa, jonka mukaan vieraantuminen luonnehtii kaikkea olevaa, jolloin harmoniaa luonnon kanssa ei ole mahdollista saavuttaa. Subjekti, samoin kuin todellisuuskin, on aina sijoiltaan ja yhteensopimaton itsensä kanssa. Raunioestetiikkaa esimerkkinä käyttäen artikkelissa kuvataan itsekasvatuksen lähtökohtia ja prosessia suhteessa maailmaan, joka ei jäsenny eheäksi kokonaisuudeksi.Keywords
This publication has 59 references indexed in Scilit:
- Ethical Grounding of Critical Place-Based Education in the Anthropocene2022
- Ecosocial Philosophy of Education: Ecologizing the Opinionated SelfStudies in Philosophy and Education, 2020
- Introduction: Ruin Porn, Capitalism, and the Anthropocene2018
- How Ruins Acquire Aesthetic Value2018
- The Problem of Bildung and the Basic Structure of BildungstheorieStudies in Philosophy and Education, 2017
- Educating Beyond the Cultural and the Natural: (Re)Framing the Limits of the Possible in Environmental Education2017
- Connection with nature is an oxymoron: A political ecology of “nature-deficit disorder”The Journal of Environmental Education, 2016
- Alienation from Nature and Early German RomanticismEthical Theory and Moral Practice, 2013
- Alienation and Integration2013
- Lacan and Political Subjectivity: Fantasy and Enjoyment in Psychoanalysis and Political TheorySubjectivity, 2008