Matilda Sorkkila

Syyllisyyden kokeminen on yhdistetty kiinteäksi osaksi vanhemmuutta ja sen katsotaan kumpuavan ristiriidasta sen suhteen, millaiseksi oma ihanteellinen ja koettu vanhemmuus mielletään. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 1431 suomalaisvanhemman (äitejä 93 %) kokemusta sekä omien että yhteiskunnan vanhemmuusihanteiden toteutumisesta omassa vanhemmuudessa, ihanteiden toteutumattomuuteen liittyvää syyllisyyden kokemusta sekä näiden yhteyttä vanhemmuuden uupumukseen. Tutkimusaineisto kerättiin osana laajempaa kansainvälistä konsortiohanketta käyttäen anonyymiä, strukturoitua kyselylomaketta. Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista puolet koki toteuttavansa omat vanhemmuuden ihanteensa, kun taas vain kolmasosa koki täyttävänsä yhteiskunnan vanhemmille asettamat ihanteet. Vanhemmista, jotka eivät kokeneet toteuttavansa omia ihanteitaan, 80 prosenttia koki syyllisyyttä siitä, etteivät nämä ihanteet toteudu. Kyvyttömyydestä täyttää yhteiskunnan asettamia vanhemmuusihanteita syyllisyyttä koki 50 prosenttia. Äidit ja isät eivät eronneet siinä, kuinka hyvin he arvioivat toteuttavansa omia tai yhteiskunnan ihanteita, mutta äidit kokivat isiä enemmän syyllisyyttä ihanteiden toteutumattomuudesta. Sekä kokemus omien ja koettujen yhteiskunnan ihanteiden toteutumattomuudesta, että toteutumattomuuteen liittyvä syyllisyys olivat yhteydessä vanhemmuuden uupumukseen. Tulosten perusteella vanhemmuusihanteiden toteutumattomuuteen liittyvät syyllisyyden tunteet tulisi ottaa huomioon kehitettäessä keinoja uupuneiden vanhempien tukemiseen. Avainsanat: vanhemmuuden uupumus, syyllisyyden kokemus, vanhemmuudenihanteet

Although it has been proposed that the COVID-19 pandemic has increased the risk of parental burnout and child maltreatment in families, parent-reported empirical evidence is scarce. Furthermore, it is unknown whether different profiles of maltreatment can be identified among parents based on physical violence, emotional violence, and neglect, and how these profiles differ based on family-related background variables. We adopted a person-oriented approach and examined maltreatment profiles of Finnish parents and their association with parental burnout and different background variables. The participants were 967 Finnish parents (88% mothers) who filled in a questionnaire during the COVID-19 lockdown in the Spring of 2020. The data were analyzed using k-means cluster analysis, one-way analysis of variance (ANOVA), chi-square test, Kruskal–Wallis test, and multinominal regression. We found four different profiles: no maltreatment (67.4%), emotional maltreatment (21.3%), neglectful maltreatment (7.3%), and diverse maltreatment (3.9%). Parental burnout was associated with all maltreatment profiles. Furthermore, parents’ low education level as well as children's young age and the high number of boys in the family were associated with maltreatment profiles. More than one third of the parents used some form of maltreatment during the COVID lockdown, emotional maltreatment being the most common profile. From a prevention point of view, it is important to identify those parents who are at risk for burnout and offer early educational and practical support particularly for families with young children.

Monien perheitten elämä kuormittui kevään 2020 aikana, jolloin lapset ja nuoret opiskelivat covid-19-pandemian vuoksi pääsääntöisesti etäopetuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, kuinka paljon yhtäältä vanhempien lastensa etäopiskelun tukemiseen käyttämä aika ja toisaalta kokemus lasten opetukseen liittyvästä vastuusta oli yhteydessä uupumiseen vanhempana. Tutkimus kartoittaa lisäksi vanhempien kokemuksia lasten etäopetuksen sujuvuudesta. Tutkimukseen osallistui 634 vanhempaa (89 % äitejä), joilla oli vähintään yksi kouluikäinen lapsi. Lasten lukumäärä ja ikäjakauma vaihtelivat perheittäin. Vanhemmat vastasivat määrällisiä ja laadullisia kysymyksiä sisältävään kyselylomakkeeseen, ja aineisto analysoitiin hyödyntäen kovarianssianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Vanhemmat, jotka käyttivät lastensa etäopiskelun tukemiseen enemmän aikaa ja kokivat olevansa itse vastuussa lastensa opetuksesta, olivat uupuneempia kuin vanhemmat, jotka kokivat vastuun etäopetuksesta olleen ensisijaisesti lastensa opettajalla. Myös avovastauksien laadullinen, temaattinen analyysi osoitti, että vanhemmat kokivat lastensa etäopiskelun sitovan heidän aikaansa ja hankaloittavan arjessa jaksamista. Monet katsoivat lisäksi etäopiskelun heikentäneen lapsen hyvinvointia. Tuloksia voidaan hyödyntää etäopetuksen käytänteiden kehittämisessä tulevissa kriiseissä, jotta ne tukisivat aiempaa paremmin perheiden hyvinvointia ja vastaisivat perheiden erilaisiin tarpeisiin.

Fear of childbirth (FOC), also referred to as tokophobia, can have detrimental consequences for a woman’s well-being during pregnancy and for their subjective birth experience. However, it is unkno...

The COVID-19 pandemic has affected all societies worldwide. The heightened levels of stress that accompanied the crisis were also expected to affect parenting in many families. Since it is known that high levels of stress in the parenting domain can lead to a condition that has severe consequences for health and well-being, we examined whether the prevalence of parental burnout in 26 countries (9,923 parents; 75% mothers; mean age 40) increased during COVID-19 compared to few years before the pandemic. In most (but not all) countries, analyses showed a significant increase in the prevalence of parental burnout during the pandemic. The results further revealed that next to governmental measures (e.g., number of days locked down, homeschooling) and factors at the individual and family level (e.g., gender, number of children), parents in less (vs. more) indulgent countries suffered more from parental burnout. The findings suggest that stricter norms regarding their parenting roles and duties in general and during the pandemic in particular might have increased their levels of parental burnout.

In the present study, we examined what kind of parenting style groups (defined by parental warmth, behavioral control, and psychological control) can be identified among contemporary Finnish mothers and fathers and how these parenting style groups are associated with parents’ symptoms of parental burnout. Gender differences in parenting style groups, and in their associations with parental burnout, were also investigated. The survey data were gathered from 1,471 Finnish parents (91.2% mothers). The results of k-means cluster analysis identified six different parenting style groups: authoritarian (13.5%), permissive (15.2%), psychologically controlling (19.4%), uninvolved (14.4%), controlling (12.4%), and authoritative (25.1%), with the authoritative parenting style being the most common. The identified parenting style groups were equally common for mothers and fathers. The results showed further that, independently of gender, parents applying the authoritarian parenting style experienced symptoms of parental burnout the most, whereas those with the authoritative or permissive style reported these symptoms the least. Based on the results, it is suggested that child health care and family centers should pay particular attention to potential risk groups such as parents reporting symptoms of parental burnout and parents characterized by an authoritarian parenting style.

Socially prescribed perfectionism (SPP) has been shown to be a risk factor for parental burnout (Sorkkila & Aunola, 2020). In the present study, we investigated the moderating role of self-esteem in this association. A total of 479 Finnish mothers of infants filled in questionnaires measuring their self-esteem, SPP, and symptoms of parental burnout. The results of structural equation modelling (SEM) showed that mothers’ self-esteem moderated the effect of SPP on parental burnout: Mothers with high self-esteem were at lower risk of showing burnout symptoms even when SPP co-occurred, whereas for mothers with low self-esteem, the effect of SPP on burnout symptoms was further strengthened. The results can be applied when aiming to improve maternal well-being by recognizing the risk factors of parental burnout and by offering counseling for parents at high risk.