Joonas Kolstela
Current Organizations / Institutes
The organizations/institutes from the scholar's latest article
Research Subjects
Joonas Kolstela has a total of 137 co-authors. Here are the top co-authors by number of shared publications:
- Juha Aalto
Finnish Meteorological Institute, Helsinki, Finland
3 shared publications - Ilya M. D. Maclean
Environment and Sustainability Institute, Faculty of Environment, Science and Economy, University of Exeter, Penryn, UK
2 shared publications - Julia Kemppinen
Botany and Mycology Unit, Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki Helsinki Finland
2 shared publications - Tuuli Rissanen
Department of Organismal and Evolutionary Biology, Faculty of Biological and Environmental Sciences, University of Helsinki, Helsinki, Finland
2 shared publications - Angélica Casanova-Katny
Laboratorio de Ecofisiología Vegetal y Cambio Climático, & Núcleo de Estudios Ambientales, Departamento de Ciencias Ambientales. Facultad de Recursos Naturales, Universidad Católica de Temuco, Temuco, Chile
1 shared publication - Anna Orczewska
Institute of Biology, Biotechnology and Environmental Protection, Faculty of Natural Sciences University of Silesia Katowice Poland
1 shared publication
Latest Publications
- Open Access
- 25 August 2026
- Published by Taylor & Francis in Infectious Diseases
- Vol. 58 (11) , 1079-1136
A narrative review of climate- and environment-dependent dynamics of vector-borne diseases in the Nordic region: evidence from Finland
Vector-borne diseases (VBDs) constitute a major and growing public and animal health challenge, caused by a wide range of pathogens—including parasites, viruses, and bacteria—transmitted by diverse...
- 25 August 2026
- Published by Taylor & Francis in Infectious Diseases
- Vol. 58 (11) , 1079-1136
Open AccessA narrative review of climate- and environment-dependent dynamics of vector-borne diseases in the Nordic region: evidence from Finland
Vector-borne diseases (VBDs) constitute a major and growing public and animal health challenge, caused by a wide range of pathogens—including parasites, viruses, and bacteria—transmitted by diverse...
- 1 December 2025
- Published by Finnish Meteorological Institute
Turvallisuutta uhkaavien metsäpalojen ennakointi Suomessa
Metsäpalot ovat merkittävä turvallisuus- ja ympäristöriski myös Suomessa, vaikka palot ovat meillä keskimäärin pienialaisempia kuin Etelä-Euroopassa. Palot aiheuttavat suoria vahinkoja ekosysteemeille ja metsätaloudelle sekä epäsuoria kustannuksia, kuten hiilinielujen menetyksiä. Ilmastonmuutos lisää riskiä: suurpalojen esiintyvyys voi jopa kaksinkertaistua vuosisadan loppuun mennessä. Suomessa palot syntyvät pääosin ihmistoiminnan seurauksena keväällä ja alkukesällä, kun taas keskikesällä salamoiden aiheuttamien palojen osuus kasvaa merkittävästi. Hankkeessa kehitettiin uuden sukupolven ennakkovaroituspalvelu, joka tuottaa tarkempia paikallisia ennusteita metsäpalojen esiintymisestä. Palvelu mallintaa kahden parametrin lukumäärää yhden neliökilometrin hilassa: kaikki maastopalot (wildfires) ja vähintään 0,5 hehtaarin metsämaapalot (major wildfires). Ennuste perustuu gradient boosting - mallinnukseen (XGBoost), joka arvioi palojen määrän maakuntatasolla. Ennustetta tarkennetaan metsäpaloindeksin, Pronto-palotietojen, paloainesluokituksen ja salamahavaintojen ja -ennusteiden avulla. Metsäpaloindeksi valittiin keskeiseksi muuttujaksi, koska se kuvaa koko kauden ajan samaa ilmiötä. Lisäksi laskettiin ihmistekijäkerroin hyödyntämällä Pelastusopiston Pronto-tietokannasta haettuja tietoja Pelustustoimen maastopalotehtävien sijainneista ja salamakerroin salamahavaintojen avulla. Syttymisherkkyyskerroin johdettiin paloainestyypeistä hyödyntämällä Metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen paikkatietoaineistoja. Mallinnuksessa havaittiin, että paloainesluokkien erot olivat odotettua pienempiä, mikä viittaa tarpeeseen kehittää luokittelua. Suurten palojen osalta tapausmäärät olivat paikoin liian pieniä luotettavan kertoimen laskemiseksi. Salamoiden sytytystekijä oletettiin sattumanvaraiseksi, mutta kuivuus vaikutti samansuuntaisesti eri paloainesluokkiin. Lopputuotteena tuotetaan analyysi sekä 5 vuorokauden ennuste molemmille parametreille. Data on saatavilla Ilmatieteen laitoksen Smartmet-palvelimelta ja visualisoituna WMS-tasoiksi. Kaudesta 2026 lähtien data siirtyy Atmos-järjestelmään, jossa voidaan mm. tehdä hälytyksiä halutulle alueelle. Rajapintakyselyillä voidaan hakea palojen määrää esimerkiksi tähystysreiteille. Hankkeessa hyödynnettiin myös mikroilmastomallinnusta metsäpaloindeksin tarkentamiseksi. Avoimen lähdekoodin Microclimf-malli tuottaa korkean spatiotemporaalisen resoluution mikroilmastodataa, jota käytettiin Kanadan metsäpaloindeksin laskentaan ja skaalattiin Suomen olosuhteisiin. Pilotointi neljällä koealueella osoitti suurta paikallista vaihtelua syttymisherkkyydessä, mutta vahvisti menetelmän potentiaalin. Jatkotutkimuksena suositellaan indeksien validointia syttymiskokeilla ja satelliittihavaintojen yhdistämistä ennusteisiin.
- 1 December 2025
- Published by Finnish Meteorological Institute
Turvallisuutta uhkaavien metsäpalojen ennakointi Suomessa
Metsäpalot ovat merkittävä turvallisuus- ja ympäristöriski myös Suomessa, vaikka palot ovat meillä keskimäärin pienialaisempia kuin Etelä-Euroopassa. Palot aiheuttavat suoria vahinkoja ekosysteemeille ja metsätaloudelle sekä epäsuoria kustannuksia, kuten hiilinielujen menetyksiä. Ilmastonmuutos lisää riskiä: suurpalojen esiintyvyys voi jopa kaksinkertaistua vuosisadan loppuun mennessä. Suomessa palot syntyvät pääosin ihmistoiminnan seurauksena keväällä ja alkukesällä, kun taas keskikesällä salamoiden aiheuttamien palojen osuus kasvaa merkittävästi. Hankkeessa kehitettiin uuden sukupolven ennakkovaroituspalvelu, joka tuottaa tarkempia paikallisia ennusteita metsäpalojen esiintymisestä. Palvelu mallintaa kahden parametrin lukumäärää yhden neliökilometrin hilassa: kaikki maastopalot (wildfires) ja vähintään 0,5 hehtaarin metsämaapalot (major wildfires). Ennuste perustuu gradient boosting - mallinnukseen (XGBoost), joka arvioi palojen määrän maakuntatasolla. Ennustetta tarkennetaan metsäpaloindeksin, Pronto-palotietojen, paloainesluokituksen ja salamahavaintojen ja -ennusteiden avulla. Metsäpaloindeksi valittiin keskeiseksi muuttujaksi, koska se kuvaa koko kauden ajan samaa ilmiötä. Lisäksi laskettiin ihmistekijäkerroin hyödyntämällä Pelastusopiston Pronto-tietokannasta haettuja tietoja Pelustustoimen maastopalotehtävien sijainneista ja salamakerroin salamahavaintojen avulla. Syttymisherkkyyskerroin johdettiin paloainestyypeistä hyödyntämällä Metsäkeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen paikkatietoaineistoja. Mallinnuksessa havaittiin, että paloainesluokkien erot olivat odotettua pienempiä, mikä viittaa tarpeeseen kehittää luokittelua. Suurten palojen osalta tapausmäärät olivat paikoin liian pieniä luotettavan kertoimen laskemiseksi. Salamoiden sytytystekijä oletettiin sattumanvaraiseksi, mutta kuivuus vaikutti samansuuntaisesti eri paloainesluokkiin. Lopputuotteena tuotetaan analyysi sekä 5 vuorokauden ennuste molemmille parametreille. Data on saatavilla Ilmatieteen laitoksen Smartmet-palvelimelta ja visualisoituna WMS-tasoiksi. Kaudesta 2026 lähtien data siirtyy Atmos-järjestelmään, jossa voidaan mm. tehdä hälytyksiä halutulle alueelle. Rajapintakyselyillä voidaan hakea palojen määrää esimerkiksi tähystysreiteille. Hankkeessa hyödynnettiin myös mikroilmastomallinnusta metsäpaloindeksin tarkentamiseksi. Avoimen lähdekoodin Microclimf-malli tuottaa korkean spatiotemporaalisen resoluution mikroilmastodataa, jota käytettiin Kanadan metsäpaloindeksin laskentaan ja skaalattiin Suomen olosuhteisiin. Pilotointi neljällä koealueella osoitti suurta paikallista vaihtelua syttymisherkkyydessä, mutta vahvisti menetelmän potentiaalin. Jatkotutkimuksena suositellaan indeksien validointia syttymiskokeilla ja satelliittihavaintojen yhdistämistä ennusteisiin.
- Open Access
- 9 April 2024
- Published by Elsevier in Agricultural and Forest Meteorology
- Vol. 350
Revealing fine-scale variability in boreal forest temperatures using a mechanistic microclimate model
- 9 April 2024
- Published by Elsevier in Agricultural and Forest Meteorology
- Vol. 350
Open AccessRevealing fine-scale variability in boreal forest temperatures using a mechanistic microclimate model
- Top Cited PapersOpen Access
- 8 April 2024
- Published by Wiley in Global Ecology and Biogeography
- Vol. 33 (6)
Microclimate, an important part of ecology and biogeography
Brief introduction: What are microclimates and why are they important?: Microclimate science has developed into a global discipline. Microclimate science is increasingly used to understand and mitigate climate and biodiversity shifts. Here, we provide an overview of the current status of microclimate ecology and biogeography in terrestrial ecosystems, and where this field is heading next.Microclimate investigations in ecology and biogeography: We highlight the latest research on interactions between microclimates and organisms, including how microclimates influence individuals, and through them populations, communities and entire ecosystems and their processes. We also briefly discuss recent research on how organisms shape microclimates from the tropics to the poles.Microclimate applications in ecosystem management: Microclimates are also important in ecosystem management under climate change. We showcase new research in microclimate management with examples from biodiversity conservation, forestry and urban ecology. We discuss the importance of microrefugia in conservation and how to promote microclimate heterogeneity.Methods for microclimate science: We showcase the recent advances in data acquisition, such as novel field sensors and remote sensing methods. We discuss microclimate modelling, mapping and data processing, including accessibility of modelling tools, advantages of mechanistic and statistical modelling and solutions for computational challenges that have pushed the state‐of‐the‐art of the field.What's next?: We identify major knowledge gaps that need to be filled for further advancing microclimate investigations, applications and methods. These gaps include spatiotemporal scaling of microclimate data, mismatches between macroclimate and microclimate in predicting responses of organisms to climate change, and the need for more evidence on the outcomes of microclimate management.
- 8 April 2024
- Published by Wiley in Global Ecology and Biogeography
- Vol. 33 (6)
Top Cited PapersOpen AccessMicroclimate, an important part of ecology and biogeography
Brief introduction: What are microclimates and why are they important?: Microclimate science has developed into a global discipline. Microclimate science is increasingly used to understand and mitigate climate and biodiversity shifts. Here, we provide an overview of the current status of microclimate ecology and biogeography in terrestrial ecosystems, and where this field is heading next.Microclimate investigations in ecology and biogeography: We highlight the latest research on interactions between microclimates and organisms, including how microclimates influence individuals, and through them populations, communities and entire ecosystems and their processes. We also briefly discuss recent research on how organisms shape microclimates from the tropics to the poles.Microclimate applications in ecosystem management: Microclimates are also important in ecosystem management under climate change. We showcase new research in microclimate management with examples from biodiversity conservation, forestry and urban ecology. We discuss the importance of microrefugia in conservation and how to promote microclimate heterogeneity.Methods for microclimate science: We showcase the recent advances in data acquisition, such as novel field sensors and remote sensing methods. We discuss microclimate modelling, mapping and data processing, including accessibility of modelling tools, advantages of mechanistic and statistical modelling and solutions for computational challenges that have pushed the state‐of‐the‐art of the field.What's next?: We identify major knowledge gaps that need to be filled for further advancing microclimate investigations, applications and methods. These gaps include spatiotemporal scaling of microclimate data, mismatches between macroclimate and microclimate in predicting responses of organisms to climate change, and the need for more evidence on the outcomes of microclimate management.