Lotta Saranko

Between 2021 and 2024, the Ministry of Education and Culture implemented a two-year pre-primary education trial in 148 municipalities in Finland. In the trial, 37,357 children born in 2016 and 2017 were randomly assigned to trial and control groups. Children in the trial group began pre-primary education at age five, while those in the control group continued in the existing system. The trial was governed by temporary legislation and guided by a trial curriculum. A multidisciplinary research team monitored and evaluated the trial. This report presents the results of four surveys conducted by the research team of the University of Jyväskylä. The surveys were carried out in 2022 and 2023 at the end of each implementation period. Each year, surveys were conducted for municipal officials responsible for early childhood and pre-primary education and for early childhood education (ECE) teachers responsible for five-year-olds’ trial and control groups. The findings show that the level of support provided to teachers for familiarizing themselves with the curriculum and implementing the trial varied between municipalities. Approximately one-quarter of teachers reported receiving no supervision with curriculum familiarization, and about one in ten had received no support for implementation. Feedback on local trial curricula was requested in many municipalities, but they were rarely updated for the second trial year. Pre-primary education for five-year-olds was most often provided in daycare centers, scheduled in the mornings for four hours a day, five days a week. However, there was variation in how the trial was organized and implemented. Trial groups engaged slightly more in guided activities, introduced children slightly more to reading readiness and mathematical skills, and collaborated more with six-year-old’s pre-primary and early primary education than control groups. According to teachers, responsibility for planning, implementing, and evaluating group activities was more concentrated on teachers in trial groups, although plans for educational activities were drafted almost similarly to control groups. Continuity in peer group structure across the transition from the five-year-old group to the six-year-old group was more pronounced in the trial groups compared to the control groups, whereas staff continuity was less certain than the continuity of the child groups. The role and time allocated to play remained unchanged compared to ECE. Most municipal officials and teachers perceived pre-primary education for five-year-olds as different from ECE, particularly in organization, activities, and skill development. Municipalities received inquiries from parents regarding the trial, most often requests to transfer a child to a trial group or obtain more information. Teachers reported that families’ attitudes toward the trial were generally positive.

The aim of this study was to develop and validate a scale for assessing parents’ satisfaction with the early childhood education and care (ECEC) services provided to their one-year-old child, across both mothers and fathers. Additionally, we examine whether the child’s enjoyment in ECEC is related to parental service satisfaction (concurrent and discriminant validity). The data were collected in a survey conducted by the CHILDCARE project in 2016. Participants were Finnish parents (N = 798) whose one-year-old attended ECEC at the time of the survey. Exploratory factor analysis and exploratory structural equation modeling were used to analyze the data. Two dimensions of service satisfaction were identified: ECEC access and location and educational preconditions and principles. It was found that the service satisfaction structure did not differ among mothers and fathers. Both service satisfaction dimensions were positively related to the child’s enjoyment in ECEC. In addition, it was determined that parental satisfaction with ECEC and child enjoyment in ECEC are separate concepts. The findings provided evidence that the service satisfaction structure appears to be relatively stable when the child is one year old and that parental assessment of the child’s enjoyment in ECEC is one of the factors associated with parental service satisfaction with ECEC.

We examined the extent to which the teachers of the national two-year pre-primary education trial see differences between the early childhood education and care (ECEC) and pre-primary education of five-year-old children. It was also investigated whether teachers' views differ regarding certain ECEC and pre-primary education structural measures. Questionnaire responses of 363 teachers were analyzed through mixed-method approach. Majority of teachers saw differences between the ECEC and pre-primary education for five-year-olds. However, also a significant number of teachers did not see any differences. Two main themes emerged from the responses: organizing and conducting pre-primary education and practicing children's skills. Especially, pre-primary education for five-year-olds was perceived as a more goal-oriented and planned function compared to ECEC for five-year-olds. Teachers' views concerning certain sub-themes differed regarding their work experience, the number of personnel in the child group, the age distribution of the child group and the size of the municipality. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin valtakunnalliseen kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun osallistuneiden opettajien käsityksiä siitä, miten viisivuotiaiden lasten esiopetus ja varhaiskasvatus eroavat toisistaan. Lisäksi selvitettiin, vaihtelevatko opettajien käsitykset tiettyjen esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennetekijöiden (opettajan työkokemus, lapsiryhmän henkilöstön määrä, lapsiryhmän ikäjakauma ja kunnan koko) suhteen. Tutkimuksen aineistona oli 363 kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kokeiluryhmän varhaiskasvatuksen opettajan kyselyvastaukset, joita analysoitiin monimenetelmällisesti. Tulokset osoittivat, että suurin osa opettajista näki eroja viisivuotiaiden lasten esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen välillä, mutta samalla merkittävä osa opettajista ei kokenut eroa. Opettajien avoimissa kyselyvastauksissa kuvaamat erot luokiteltiin kahteen yläluokkaan: esiopetuksen organisointi ja toiminta (yhdeksän alaluokkaa) sekä lasten taitojen harjoittaminen (kuusi alaluokkaa). Eniten eroa nähtiin siinä, että viisivuotiaiden lasten esiopetus koettiin tavoitteellisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi kuin viisivuotiaiden lasten varhaiskasvatus. Opettajien käsitykset erosivat opettajan työkokemuksen, lapsiryhmän henkilöstön määrän, lapsiryhmän ikäjakauman ja kunnan koon suhteen tiettyjen alaluokkien osalta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu käynnistyi elokuussa 2021. Tämä raportti on osa kokeilun seurantaa ja arviointia. Osaraportin tulokset perustuvat kahteen keväällä 2022 toteutettuun kyselytutkimukseen: kuntakyselyyn ja opettajakyselyyn. Kyselyissä tarkasteltiin lasten tuen tarvetta ja sen järjestämistä kunnassa ja lapsiryhmissä sekä kokeilu- että verrokkikunnissa toimintakaudella 2021–2022. Kuntakyselyyn vastasi 120 kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavaa viranhaltijaa ja opettajakyselyyn 872 kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kokeilu- ja verrokkiryhmien vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Tulokset osoittivat, että keskimäärin joka viidennellä lapsella sekä kokeilu- että verrokkiryhmissä oli jokin tuen tarve. Enemmistössä sekä kokeilu- että verrokkikunnista oli toimintakaudella 2021–2022 käytössä kolmiportainen tuki kaikille varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisille lapsille, mutta se oli tyypillisempää kokeiluryhmille. Enemmistö kokeilukunnista tarjosi oppilashuollon palveluita kaksivuotiseen ja yksivuotiseen esiopetukseen osallistuville lapsille. Kokeiluun osallistuminen näyttäisi lisänneen viisivuotiaiden mahdollisuuksia saada kolmiportaisen tuen mukaista tukea sekä tukea oppilashuollon palveluiden kautta. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen saatavuus opettajien määrän ja kelpoisuuden sekä toimintatapojen osalta vaihteli erilaisten kuntien välillä. Enemmistössä kunnista kaikki varhaiskasvatuksen erityisopettajat olivat kuitenkin kelpoisia tehtäväänsä. Tavallisimmin varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut oli järjestetty siten, että päiväkodille oli nimetty erityisopettaja, johon ryhmät pystyivät olemaan yhteydessä tarvittaessa tai päiväkodille nimetty erityisopettaja kävi säännöllisesti konsultoimassa ja havainnoimassa ryhmissä. Kolmanneksi useimmin erityisopettajat tekivät säännöllistä yhteistyötä ryhmän henkilöstön kanssa esimerkiksi järjestämällä pienryhmätuokioita lapsille. Toimipaikkamäärältään suurten kuntien, mutta ei pienten, kokeilu- ja verrokkiryhmät erosivat siinä, miten erityisopettajan palvelut oli niissä järjestetty. Kokeiluryhmissä erityisopettajat tekivät useammin säännöllistä yhteistyötä ryhmän henkilöstön kanssa kuin verrokkiryhmissä. Vaikka enemmistö opettajista oli tyytyväisiä siihen, miten oppilashuollon ja erityisopettajan palvelut vastasivat lapsiryhmän tarpeita, yli puolet opettajista arvioi, että lasten suunnitelmiin kirjatut tukitoimet eivät toteutuneet kaikkien ryhmän lasten kohdalla. Opettajien vastausten perusteella lasten suunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden toteutumattomuutta selittivät useimmin resurssipula, riittävän henkilöstön puute ja henkilöstön vaihtuvuus. The two-year pre-primary education trial conducted by the Ministry of Education and Culture started in August 2021. This report is part of the trial’s follow-up study. The results are based on two surveys conducted in the spring of 2022. The surveys supplied information and insights on the arrangements and implementation of the support for children’s growth and learning and the organization of that support in the municipalities in both trial and control groups during the trial’s first operating period of 2021–2022. The first survey was aimed at the officials responsible for early childhood education and care (ECEC) in the municipalities (N = 120). The second survey was aimed at the ECEC teachers-in-charge of the trial and control groups (N = 872). The results showed that, on average, every fifth child in both the trial and control groups had some need for support. In most of both the trial and control municipalities, three-step support was in place for all children in ECEC and pre-primary education, but this was more typical in the trial groups than in the control groups. The majority of the trial municipalities offered student welfare services to children participating in a two-year pre-primary education trial and pre-primary education aged children. Participating in the trial seems to have increased the chances of five-year-olds receiving support in accordance with the three-step support as well as support through student welfare services. The availability of services of early childhood special education (SEN) teachers varied among the municipalities in terms of the number and qualifications of the SEN teachers, and ways of organizing services. However, in the majority of the municipalities, all SEN teachers were qualified. The most common way of organizing the SEN teacher services was that the SEN teacher was named to an ECEC center, and they regularly visited child groups to consult and observe or the child groups’ staff could contact them if necessary. Also, in many cases, the SEM teachers cooperated with the group’s staff, for example, by organizing small group sessions for the children. The trial and control groups in large municipalities, but not in the small ones, differed in how the SEM teacher’s services were organized. In the trial groups, the SEM teachers collaborated more often with the group’s staff than in the control groups. Although the majority of the teachers were satisfied with how the student welfare services and the SEM teacher services met the needs of their children, more than half of the teachers stated that the support activities written in the children’s personal learning plans were not...

Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu käynnistyi elokuussa 2021. Tämä raportti on osa kokeilun seurantaa ja arviointia. Sen tulokset perustuvat kahteen keväällä 2022 toteutettuun kyselyyn, joissa tarkasteltiin kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun järjestämistapoja, toimintakäytäntöjä sekä lasten oppimisen polun siirtymiä ja jatkumoita kokeilun ensimmäisenä toimintakautena 2021–2022. Ensimmäiseen kyselyyn vastasivat kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavat viranhaltijat (N = 120). Toiseen kyselyyn vastasivat kokeilu- ja verrokkiryhmien vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat (N = 872). Tulokset osoittivat, että esiopetuskokeilu on voinut muuttaa sekä viisivuotiaiden lasten sosiaalista oppimisympäristöä että työntekijöiden toimintaympäristöä siitä, mitä se olisi ollut ilman kokeilua viisivuotiaiden varhaiskasvatuksessa. Kokeilu- ja verrokkiryhmät erosivat toisistaan henkilöstö- ja lapsiryhmärakenteen osalta. Vaikka kokeilu- ja verrokkiryhmissä kummassakin oli tyypillisimmin kolme kasvatusvastuullista työntekijää, työskenteli kokeiluryhmissä keskimäärin enemmän opettajia ja vähemmän lastenhoitajia kuin verrokkiryhmissä. Kokeiluryhmissä opettajat olivat useammin kelpoisia tehtäväänsä kuin verrokkiryhmissä. Lisäksi kokeiluryhmissä oli verrokkiryhmiä useammin pelkästään 5-vuotiaita tai 5- ja 6-vuotiaita lapsia, kun taas verrokkiryhmille olivat tyypillisempiä 5-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten ryhmät. Eroja voivat selittää kunnissa kokeilun mahdollistamiseksi tehdyt henkilöstöä ja lapsiryhmää koskevat muutokset, kuten kelpoisen henkilökunnan siirtäminen muista lapsiryhmistä kokeiluryhmiin sekä lasten sijoittaminen toisiin ryhmiin kokeilun vuoksi. Kaikissa kunnissa esiopetuskokeilua järjestettiin kokopäiväisten varhaiskasvatus- tai esiopetusryhmien yhteydessä. Muutamassa kunnassa kokeilua järjestettiin lisäksi puolipäiväryhmissä tai laajennetun aukiolon tai vuorohoidon yhteydessä. Kokeiluesiopetusta järjestettiin valtaosassa lapsiryhmiä aamupäivisin neljä tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Lähes kaikissa kunnissa oli tehty joitain oppimisympäristöä koskevia toimenpiteitä kokeilun mahdollistamiseksi, kuten vaihdettu tai lisätty lapsiryhmien käytössä olevia tiloja. Enemmistössä sekä kokeilu- että verrokkiryhmiä oli esillä kirjain- ja numeromalleja, mutta kokeiluryhmissä se oli tyypillisempää. Enemmistössä lapsiryhmistä oli myös muun ikäisiä kuin viisivuotiaita lapsia. Viisivuotiaiden esiopetuksen toteutustavat näissä ryhmissä olivat moninaisia vaihdellen viisivuotiaiden toimimisesta omana pienryhmänään esiopetusajan siihen, että esiopetus toteutettiin varhaiskasvatustoiminnan lomassa päivän mittaan. Esiopetus- ja varhaiskasvatuspäivän toiminnassa eniten aikaa päivästä varattiin rutiineihin ja toiseksi eniten vapaaseen leikkiin. Kolmanneksi eniten aikaa varattiin ohjattuun toimintaan ja vähiten ohjattuun leikkiin. Lisäksi suurimmassa osassa sekä kokeilu- että verrokkiryhmiä kaikkien viisivuotiaiden päivään sisältyi pakollinen hiljainen satu- tai lepohetki. Ainoa ero kokeilu- ja verrokkiryhmien välillä koski rutiineihin varattua aikaa. Kokeiluryhmissä varattiin vähemmän aikaa rutiineille kuin verrokkiryhmissä. Kokeilulla ei ollut yhteyttä henkilökunnan vastuunjakoon tiimissä. Sekä kokeilu- että verrokkiryhmissä lapsiryhmän kokonaispedagogiikka ja toiminnan suunnittelu arvioitiin enemmän opettajan vastuulle, kun taas ryhmän toiminnan havainnoinnin ja toteutuksen katsottiin useimmin kuuluvan koko tiimin vastuulle. Enemmistö kokeiluryhmien opettajista oli tehnyt yhteistyötä kuusivuotiaiden esiopetuksen henkilöstön kanssa. Toimipaikkamäärältään suurissa kunnissa, mutta ei pienissä kunnissa, kokeiluryhmien opettajat olivat tehneet yhteistyötä useammin suunnittelun osalta kuin verrokkiryhmien opettajat. Muita eroja ei kokeilu- ja verrokkiryhmien välillä havaittu kuusivuotiaiden esiopetuksen kanssa tehdyn yhteistyön osalta. Tämä voi osoittaa ensinnäkin sen, että yhteistyötä tehdään jo monin paikoin viisivuotiaiden varhaiskasvatuksen ja kuusivuotiaiden esiopetuksen välillä, ja toisaalta sen, ettei yhteistyötä ole lisätty kokeilun myötä. Enemmistö kokeiluryhmien opettajista ei ollut tehnyt yhteistyötä alkuopetuksen henkilöstön kanssa kuluneen toimintakauden aikana. Toimipaikkamäärältään suurissa kunnissa, mutta ei pienissä kunnissa, yhteistyön tekeminen alkuopetuksen kanssa oli kokeiluryhmille verrokkiryhmiä tyypillisempää. Enemmistön viisivuotiaiden lasten esiopetusryhmistä oli tarkoitus jatkaa samana ryhmänä kuusivuotiaiden esiopetukseen. Tulokset osoittivat myös joitain alueellisia sekä erilaisten kuntien välisiä eroja kaikissa raportissa tarkastelluissa seikoissa. The two-year pre-primary education trial conducted by the Ministry of Education and Culture started in August 2021. This report is part of the trial’s follow-up study. The results are based on two surveys conducted in the spring of 2022. The surveys...

Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttama kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu käynnistyi elokuussa 2021. Tämä raportti on osa kokeilun seurantaa ja arviointia. Sen tulokset perustuvat kahteen keväällä 2022 toteutettuun kyselytutkimukseen: kuntakyselyyn ja opettajakyselyyn. Kyselyissä tarkasteltiin valtakunnallisten kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun opetussuunnitelman perusteiden toimeenpanoa sekä kuntien paikallisten kokeiluopetussuunnitelmien laadintaa ja toimeenpanoa toimintakaudella 2021–2022. Lisäksi tarkasteltiin, miten varhaiskasvatusjohtajat ja opettajat arvioivat kyseisten kokeiluasiakirjojen toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä kuinka työnantaja oli tukenut henkilökunnan perehtymistä kokeiluasiakirjoihin. Kuntakyselyyn vastasi 120 kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavaa viranhaltijaa ja opettajakyselyyn 872 viisivuotiaiden esiopetus- ja varhaiskasvatusryhmien vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Enemmistö varhaiskasvatusjohtajista ja opettajista koki, että kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun käynnistämiseen oli ollut liian vähän aikaa. Tämä heijastui paikallisen kokeiluopetussuunnitelman käyttöönottoon. Enemmistö kokeiluryhmien opettajista arvioi kokeiluopetussuunnitelman käyttöönoton sujuneen ryhmässään vain kohtalaisesti tai huonosti. Huonosti sujunutta käyttöönottoa perusteltiin kokemuksella kiireestä, ajanpuutteesta sekä henkilökunnan vaihtuvuudesta ja joissakin tapauksissa puutteellisella muutosjohtamisella. Varhaiskasvatusjohtajat arvioivat, että kokeiluopetussuunnitelman perusteiden käyttöönottoa oli edistänyt viisivuotiaiden esiopetusryhmien yhteistyö kuusivuotiaiden esiopetuksen kanssa ja kokeiluun osallistuvien päiväkotien henkilöstön pedagoginen osaaminen. Sen sijaan useimmin kokeiluopetussuunnitelman perusteiden käyttöönottoa oli haastanut varhaiskasvatuksen opettajien saatavuus. Käynnistymisen ja käyttöönoton haasteista huolimatta sekä varhaiskasvatusjohtajat että opettajat arvioivat kansallisia kokeiluopetussuunnitelman perusteita varsin myönteisesti. Enemmistö opettajista arvioi perehtyneensä hyvin kokeilun perusteisiin sekä paikalliseen kokeilusuunnitelmaan. Yli puolessa kunnista kokeiluryhmissä työskentelevälle henkilökunnalle oli tarjottu koulutusta tai kohdennettu henkilökohtaista työaikaa asiakirjoihin perehtymiseen. Kuntien kokeiluopetussuunnitelmia oli laadittu kunnissa monilla eri tavoilla, joita ohjasivat kuntien erityispiirteet ja erilaiset toimintatavat. Toimipaikkamäärältään ja väkiluvultaan suurissa kunnissa laadinnassa korostuivat hallinnon ja erilaisten asiantuntijoiden rooli, kun taas pienissä kunnissa suunnitelmia laadittiin kunnan varhaiskasvatushenkilöstön yhteistyönä. Lähes puolessa kokeilukunnista oli kuultu lapsia kunnan kokeiluopetussuunnitelman laatimisen yhteydessä eri tavoin. The two-year pre-primary education trial conducted by the Ministry of Education and Culture started in August 2021. This report is part of the trial’s follow-up study. The results are based on two surveys conducted in the spring of 2022: a municipal survey and a teacher survey. The surveys provided data on the implementation of the national two-year pre-primary education pilot curriculum as well as the preparations and implementation of the municipalities’ local pilot curriculum in the operating period of 2021–2022. In addition, it supplied information and insights on how the officials responsible for the municipalities’ early childhood education and care (ECEC) and pre-primary education and the ECEC teachers themselves evaluated the functionality and appropriateness of the pilot curriculum in question, and how the staff was supported in familiarizing themselves with the national pilot curriculum and local curriculum. The municipal survey was completed by 120 officials responsible for ECEC in the municipalities, and the teacher survey was completed by 872 ECEC teachers-in-charge of the trial and control groups. Most of the municipalities’ ECEC officials and ECEC teachers felt that there had been too little time allotted for preparation before starting the two-year pre-primary education trial. This was reflected in the implementation of the local pilot curriculum. The majority of the teachers in the trial groups estimated that the implementation of the local pilot curriculum proceeded only moderately or poorly in their group. The poor implementation was explained by the experience of having to hurry, lack of time, staff turnover, and, in some cases, insufficient change management. The municipalities’ ECEC officials estimated that the implementation of the national pilot curriculum had been fostered by the cooperation of the five-year-old pre-primary education groups with the six-year-old pre-primary education groups and the pedagogical expertise of the staff of the ECEC centers participating in the trial. However, we found that the implementation of the national pilot curriculum was most often seriously hampered by the limited availability of ECEC teachers. Nevertheless, despite the challenges encountered during the implementation, both the municipalities’ ECEC officials and teachers evaluated the national pilot curriculum positively. The majority of ECEC teachers felt that they were well acquainted with the national pilot curriculum and the local pilot curriculum. In more than half of the municipalities, the staff working in the trial groups had been offered training or allocated personal working time to familiarize themselves with the pilot curricula. The local pilot curriculum was prepared differently across...

Tämä osaraportti esittelee Jyväskylän yliopiston yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa toteuttaman Varhaiskasvatus ja koronapandemia -hankkeen kyselytutkimuksen perusteella noin viisivuotiaiden lasten hoito- ja varhaiskasvatusjärjestelyitä vuoden 2020 aikana. Hanketta rahoittaa Jyväskylän yliopiston osalta Opetus ja kulttuuriministeriö. THL:n osalta rahoitus perustuu lisämäärärahaan, jonka eduskunta myönsi THL:lle koronaepidemian yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimukseen. Kysely ajoittui vuosien 2020–2021 vaihteeseen, ja sen kohderyhmänä olivat 1.10.2014–30.9.2015 välisenä aikana syntyneiden lasten vanhemmat. Kyselyssä tarkasteltiin lasten hoito- ja varhaiskasvatusjärjestelyitä kolmessa aikapisteessä: tammikuussa 2020 ennen koronapoikkeusaikaa, huhtikuussa 2020 koronapoikkeusaikana sekä vastaushetkellä eli 16.11.2020–15.1.2021 välisenä aikana. Kuvailevien tunnuslukujen ja suorien jakaumien esittelyn lisäksi aineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin ja χ2 -riippumattomuustestin avulla. Sekä tammikuussa 2020 että vastaushetkellä enemmistö lapsista osallistui varhaiskasvatukseen kunnallisessa päiväkodissa viitenä päivänä viikossa. Useimmilla lapsista hoitojärjestelyt olivat samat tai lähes samat tammikuussa kuin vastaushetkellä. Erona saattoi olla esimerkiksi hoitopaikan muutos johtuen muutosta tai esiopetuksen aloittamisesta. Kevään 2020 aikana Suomessa vallitsivat poikkeusolot ja hallitus suositteli vanhempia hoitamaan varhaiskasvatusikäisen lapsensa kotona 16.3.–13.5. välisenä aikana, mikäli se oli mahdollista. Varhaiskasvatuspaikat pidettiin kuitenkin auki, millä pyrittiin muun muassa takaamaan yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien työssäkäynti. Hallituksen kotihoitosuositus näkyi tutkimuksessamme siten, että enemmistö lapsista jäi väliaikaisesti lyhyt- tai pitkäaikaiselle tauolle varhaiskasvatuksesta kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Yhtäjaksoisen tauon pituus vaihteli suuresti yhdestä neljäänkymmeneen viikkoon keskiarvon ollessa hieman yli 10 viikkoa. Kolmanneksella lapsista ei hoitojärjestelyissä tehty minkäänlaisia muutoksia kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Tyypillisin melko tai erittäin tärkeäksi koettu syy varhaiskasvatuksessa jatkamiselle ilman taukoa poikkeusolojen aikaan oli vanhemman työ tai opiskelu. Muita tärkeäksi raportoituja seikkoja olivat varhaiskasvatuspaikan pysyminen auki, lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen, vanhemman oma halu lapsen käymiseen varhaiskasvatuksessa tavalliseen tapaan ja lapsen tarve aktiiviseen toimintaan. Varhaiskasvatuksesta tilapäiselle tauolle jäämisen melko tai erittäin tärkeäksi syyksi raportointiin useimmin hallituksen antama suositus lapsen jäämisestä kotiin. Muita tyypillisiä syitä lapsen tauolle jäämiseen olivat vanhemman halu pitää lapsi turvassa kotona sekä varhaiskasvatuksesta annettu suositus lapsen kotiin jäämisestä. Useat eri tekijät olivat yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai jatkoiko hän siellä ilman taukoa. Päiväkodista jäätiin perhepäivähoitoa useammin tauolle. Sen sijaan palveluntarjoajien (kunnallinen vs. yksityinen) välillä ei ollut eroa siinä, kuinka moni palvelun piirissä olevista lapsista jäi tauolle. Lapset, joilla oli sisaruksia, jäivät useammin tauolle kuin lapset, joilla ei ollut sisaruksia. Vanhemman koulutus ja työ olivat yhteydessä lapsen tauolle jäämiseen siten, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapset jäivät muita useammin tauolle. Sen sijaan ammattikoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapsille oli muita tyypillisempää jatkaa varhaiskasvatuksessa ilman taukoa. Lisäksi työttömien ja enimmäkseen tai ainoastaan etänä työskentelevien vanhempien lapset jäivät useammin tauolle kuin työpaikallaan työskentelevien vanhempien lapset. Kunnan koronavirustartuntojen ilmaantuvuus oli yhteydessä lapsen jäämiseen tauolle varhaiskasvatuksesta siten, että ilmaantuvuusluvun ollessa 25 tai yli, jäivät lapset muita useammin tauolle varhaiskasvatuksesta. Sen sijaan 10–24 ilmaantuvuusluvun kunnissa jatkettiin muita useammin varhaiskasvatuksessa ilman taukoa. Alle 10 ilmaantuvuusluku ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai ei. Myöskään vanhemman arvio omasta ja lapsensa terveydentilasta tai lapsen tuentarpeisuus eivät olleet yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai ei. Kaikkiaan tutkimuksen kohdelapsilla oli vuoden 2020 aikana 10 erilaista hoitopolkua, kun tarkastelussa huomioitiin tammikuun ja vastaushetken osalta ainoastaan se, oliko lapsi varhaiskasvatuksen piirissä vai ei ja huhtikuun osalta varhaiskasvatuksesta tauolle jääminen, varhaiskasvatuksessa jatkaminen tai kotihoidossa oleminen. Yleisin hoitopolku oli osallistua varhaiskasvatukseen tammikuussa, jäädä sieltä tauolle poikkeusolojen aikaan ja osallistua jälleen varhaiskasvatukseen vastaushetkellä.showless Based on the survey results of the Early Childhood Education and Care and the COVID-19 Pandemic project, implemented by the University of Jyväskylä in cooperation with the Finnish Institute for Health and Welfare...

Tämä osaraportti esittelee Jyväskylän yliopiston yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa toteuttaman Varhaiskasvatus ja koronapandemia -hankkeen kyselytutkimuksen perusteella noin viisivuotiaiden lasten hoito- ja varhaiskasvatusjärjestelyitä vuoden 2020 aikana. Hanketta rahoittaa Jyväskylän yliopiston osalta Opetus ja kulttuuriministeriö. THL:n osalta rahoitus perustuu lisämäärärahaan, jonka eduskunta myönsi THL:lle koronaepidemian yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimukseen. Kysely ajoittui vuosien 2020–2021 vaihteeseen, ja sen kohderyhmänä olivat 1.10.2014–30.9.2015 välisenä aikana syntyneiden lasten vanhemmat. Kyselyssä tarkasteltiin lasten hoito- ja varhaiskasvatusjärjestelyitä kolmessa aikapisteessä: tammikuussa 2020 ennen koronapoikkeusaikaa, huhtikuussa 2020 koronapoikkeusaikana sekä vastaushetkellä eli 16.11.2020–15.1.2021 välisenä aikana. Kuvailevien tunnuslukujen ja suorien jakaumien esittelyn lisäksi aineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin ja χ2 -riippumattomuustestin avulla. Sekä tammikuussa 2020 että vastaushetkellä enemmistö lapsista osallistui varhaiskasvatukseen kunnallisessa päiväkodissa viitenä päivänä viikossa. Useimmilla lapsista hoitojärjestelyt olivat samat tai lähes samat tammikuussa kuin vastaushetkellä. Erona saattoi olla esimerkiksi hoitopaikan muutos johtuen muutosta tai esiopetuksen aloittamisesta. Kevään 2020 aikana Suomessa vallitsivat poikkeusolot ja hallitus suositteli vanhempia hoitamaan varhaiskasvatusikäisen lapsensa kotona 16.3.–13.5. välisenä aikana, mikäli se oli mahdollista. Varhaiskasvatuspaikat pidettiin kuitenkin auki, millä pyrittiin muun muassa takaamaan yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien työssäkäynti. Hallituksen kotihoitosuositus näkyi tutkimuksessamme siten, että enemmistö lapsista jäi väliaikaisesti lyhyt- tai pitkäaikaiselle tauolle varhaiskasvatuksesta kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Yhtäjaksoisen tauon pituus vaihteli suuresti yhdestä neljäänkymmeneen viikkoon keskiarvon ollessa hieman yli 10 viikkoa. Kolmanneksella lapsista ei hoitojärjestelyissä tehty minkäänlaisia muutoksia kevään 2020 poikkeusolojen aikana. Tyypillisin melko tai erittäin tärkeäksi koettu syy varhaiskasvatuksessa jatkamiselle ilman taukoa poikkeusolojen aikaan oli vanhemman työ tai opiskelu. Muita tärkeäksi raportoituja seikkoja olivat varhaiskasvatuspaikan pysyminen auki, lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen, vanhemman oma halu lapsen käymiseen varhaiskasvatuksessa tavalliseen tapaan ja lapsen tarve aktiiviseen toimintaan. Varhaiskasvatuksesta tilapäiselle tauolle jäämisen melko tai erittäin tärkeäksi syyksi raportointiin useimmin hallituksen antama suositus lapsen jäämisestä kotiin. Muita tyypillisiä syitä lapsen tauolle jäämiseen olivat vanhemman halu pitää lapsi turvassa kotona sekä varhaiskasvatuksesta annettu suositus lapsen kotiin jäämisestä. Useat eri tekijät olivat yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai jatkoiko hän siellä ilman taukoa. Päiväkodista jäätiin perhepäivähoitoa useammin tauolle. Sen sijaan palveluntarjoajien (kunnallinen vs. yksityinen) välillä ei ollut eroa siinä, kuinka moni palvelun piirissä olevista lapsista jäi tauolle. Lapset, joilla oli sisaruksia, jäivät useammin tauolle kuin lapset, joilla ei ollut sisaruksia. Vanhemman koulutus ja työ olivat yhteydessä lapsen tauolle jäämiseen siten, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapset jäivät muita useammin tauolle. Sen sijaan ammattikoulututkinnon suorittaneiden vanhempien lapsille oli muita tyypillisempää jatkaa varhaiskasvatuksessa ilman taukoa. Lisäksi työttömien ja enimmäkseen tai ainoastaan etänä työskentelevien vanhempien lapset jäivät useammin tauolle kuin työpaikallaan työskentelevien vanhempien lapset. Kunnan koronavirustartuntojen ilmaantuvuus oli yhteydessä lapsen jäämiseen tauolle varhaiskasvatuksesta siten, että ilmaantuvuusluvun ollessa 25 tai yli, jäivät lapset muita useammin tauolle varhaiskasvatuksesta. Sen sijaan 10–24 ilmaantuvuusluvun kunnissa jatkettiin muita useammin varhaiskasvatuksessa ilman taukoa. Alle 10 ilmaantuvuusluku ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai ei. Myöskään vanhemman arvio omasta ja lapsensa terveydentilasta tai lapsen tuentarpeisuus eivät olleet yhteydessä siihen, jäikö lapsi tauolle varhaiskasvatuksesta vai ei. Kaikkiaan tutkimuksen kohdelapsilla oli vuoden 2020 aikana 10 erilaista hoitopolkua, kun tarkastelussa huomioitiin tammikuun ja vastaushetken osalta ainoastaan se, oliko lapsi varhaiskasvatuksen piirissä vai ei ja huhtikuun osalta varhaiskasvatuksesta tauolle jääminen, varhaiskasvatuksessa jatkaminen tai kotihoidossa oleminen. Yleisin hoitopolku oli osallistua varhaiskasvatukseen tammikuussa, jäädä sieltä tauolle poikkeusolojen aikaan ja osallistua jälleen varhaiskasvatukseen vastaushetkellä.showless

Raportissa esitellään varhaiskasvatuksen lähiesihenkilöille syksyllä 2020 toteutetun kyselyn tuloksia varhaiskasvatuspalveluiden tuottamisesta koronaviruspandemian aikana. Normaalioloissa kansallinen lainsäädäntö määrittelee varhaiskasvatustoiminnan reunaehdot. Keväällä 2020 koronaviruspandemian vuoksi voimaan astuneen poikkeustilan aikana kunnat kuitenkin vapautettiin varhaiskasvatuslain mukaisesta varhaiskasvatuksen järjestämisvastuusta, mikäli lapsen vanhempien tai huoltajien oli mahdollista järjestää lapsen hoito muulla tavalla. Tässä tilanteessa kunnissa ja varhaiskasvatusyksiköissä tehtiin erilaisia ratkaisuja varhaiskasvatuksen toteuttamisesta ja tarjoamisesta kotihoitoon siirtyneille lapsille. Raportissa tarkastellaan päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa tapahtuneita muutoksia ja niissä tehtyjä ratkaisuja poikkeustilan aikana varhaiskasvatuksen esihenkilöille suunnatun kyselyn perusteella. Tutkimus on osa Varhaiskasvatus ja koronapandemia –hanketta, jonka toteutuksessa on tehty yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama. Kysely lähetettiin kaikkiin Manner-Suomen kuntiin (N = 294) edelleen välitettäväksi päiväkotien ja perhepäivähoidon lähiesihenkilöille. Kyselyyn vastasi 727 varhaiskasvatuksen lähiesihenkilöä, joista osa toimi päiväkodin, osa perhepäivähoidon ja osa molempien lähiesihenkilönä. Vastaajista 662 vastasi päiväkoteja ja 119 perhepäivähoitoa koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksessa saatiin tietoa noin 18 % Suomen päiväkodeista. Kyselyyn vastanneiden perhepäivähoidon lähiesihenkilöiden alaisuudessa toimi noin 15 % Suomessa toimivista perhepäivähoitajista. Kyselyyn vastanneet lähiesihenkilöt työskentelivät 198 kunnassa. Päiväkotien lähiesihenkilöt edustivat kaikkia Suomen maakuntia, eniten vastauksia tuli väkirikkaimmista maakunnista. Perhepäivähoidon lähiesihenkilöt vastasivat aktiivisimmin Pohjois-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen maakunnista, kun taas Kymenlaaksosta kyselyyn ei vastannut yksikään perhepäivähoidon lähiesihenkilö. Tulokset osoittivat, että koronaviruspandemian aikainen poikkeustila ja siihen liittyvä hallituksen kehotus lasten siirtymisestä kotihoitoon laskivat merkittävästi lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Perhepäivähoidon piirissä olevat lapset osallistuivat varhaiskasvatukseen poikkeustilan aikana useammin kuin päiväkotien lapset. Lähes kaikki vastaajat kertoivat, että poikkeustilan aikana kotihoitoon siirtyneiden lasten perheille tarjottiin maksuhyvityksiä. Vain noin joka kolmannes lähiesihenkilöistä kertoi maksuhyvitykseen liittyneen erityisehtoja. Koronaviruspandemian poikkeustilan aikana päiväkodit pysyivät Suomessa pääosin auki, mutta toiminnassa tehtiin muutoksia. Päiväkotien toimintaa sopeutettiin vallitsevaan tilanteeseen tyypillisimmin lisäämällä ulkona järjestettävää toimintaa, rajoittamalla ryhmien välistä toimintaa sekä järjestelemällä uudelleen arjen rutiineja. Henkilökuntaa siirrettiin poikkeustilan aikana harvoin päiväkodista toiseen, mutta siirtoja tehtiin jonkin verran ryhmien välillä. Lisäksi useista päiväkodeista siirrettiin henkilökuntaa toisiin tehtäviin, kuten kotipalveluun. Kuntien ja yksityisten toimijoiden ohjeistukset varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestämisestä kotiin jääneille lapsille sekä yhteydenpidosta näiden lasten vanhempiin vaihtelivat. Myös päiväkodeissa yhteisistä toimintatavoista sovittiin vaihtelevasti, kun taas perhepäivähoidossa sopimuksia tehtiin vain harvoin. Yhdeksän kymmenestä päiväkodin lähiesihenkilöstä raportoi etäesiopetuksen järjestämisestä. Sen sijaan alle esiopetusikäisille lapsille järjestettiin etävarhaiskasvatusta huomattavasti harvemmin. Alle puolet päiväkotien ja neljännes perhepäivähoidon lähiesihenkilöistä kertoi, että kotiin jääneille lapsille tarjottiin varhaiskasvatusta. Kotihoitoon siirtyneitä lapsia ja perheitä tuettiin tyypillisimmin pitämällä yhteyttä puhelimitse ja sähköisin viestein. Varhaiskasvatus- ja esiopetustoimintaa toteutettiin useimmiten tarjoamalla kotiin haettavia tehtäväpaketteja sekä järjestämällä videovälitteistä toimintaa ja toimintamahdollisuuksia, joita perheet pystyivät hyödyntämään itsenäisesti. Yksityisten päiväkotien lapsille tarjottiin varhaiskasvatusta korvaavaa toimintaa useammin kuin kunnallisten päiväkotien lapsille. Tuen muodoissa oli myös havaittavissa eroja eri kuntaryhmien välillä. Syksyllä 2020 suurimmassa osassa päiväkodeista noudatettiin edelleen varotoimenpiteitä koronaviruksen vuoksi. Varotoimenpiteet olivat tyypillisimmin toimia, joilla rajoitettiin lapsiryhmien lähikontakteja esimerkiksi toimintoja porrastamalla, arjen rutiineja järjestelemällä ja ryhmien välistä yhteistoimintaa rajoittamalla. Lisäksi ulkoisia kontakteja vähennettiin keskittämällä henkilökunnan työskentelyä vain oman päiväkodin tiloihin sekä rajaamalla päiväkodin sisätilojen...