Maria Petäjäniemi

Tämän teoreettis-filosofisen artikkelin tavoitteena on tehdä näkyväksi, kuinka nuoret ovat koulussa poliittisia yli heille tarjottujen mahdollisuuksien ja kuinka tämä on hankalaa poliittisuutta. Ajattelemme Jacques Rancièren tasa-arvon filosofian sekä feministisen poststrukturalismin kanssa. Näiden pohjalta väitämme, että koulussa oppilaille tehdään puhujan paikkojen sijaan puhumaan oppijan paikkoja, joihin heidän on sovittava tullakseen ymmärrettäviksi subjekteiksi koulussa. Havainnollistamme oppilaan puhujuutta esittämällä kolme aiempien hankkeidemme aineistoista nousevaa tapausta: pottukiista, huppuhippa ja hiljaisuus. Tarkastelemme esimerkkien kautta, kuinka nuoret hankalan poliittisuuden myötä ilmestyvät kouluun uusina subjekteina. Teorian ja empirian vuoropuhelun kautta pohdimme, miltä näyttää, jos nuori itse ottaakin oman yhdenvertaisen puhujan paikkansa toimintansa lähtökohdaksi. Uuden subjektin ilmestyminen on väistämättä murtuma koulun vakiintuneessa järjestyksessä. Hankalan poliittisuuden tarkasteleminen tekee näkyväksi lasten ja nuorten osallistumista poliittisesti koulussa yli heille tarjottujen mahdollisuuksien; yhdenvertaista poliittista aktiivisuutta on olemassa riippumatta siitä, kuinka sitä koulussa tuetaan.

This study examines Finnish municipal-level administrators’ (N = 4) insights on organizing and administering education for newly arrived students. The data were gathered through interviews and analyzed using thematic content analysis. All the municipalities where the participants worked had good practices for preparatory education for newly arrived students. However, variations in these practices indicate that more coherent national guidelines are needed. Post-preparatory education practices were less developed. Overall, there are some effective practices related to organizing and administering education for newly arrived students in Finland, which could be implemented internationally; however, further practices need to be developed to promote educational and social justice for all students.

Uusia perusopetuksen koulutiloja suunnitellaan monikäyttöisiksi ja helposti muunneltaviksi erikokoisten sekä erilaisten ryhmien tarpeiden mukaan. Kouluympäristöjen muuttuessa haasteena on omaksua uudenlainen toimintakulttuuri, mutta siihen siirtymisestä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Tämä nomadinen tutkimus kuljeskelee yhden peruskorjatun ja muunneltavaksi uudistetun alakoulun arjessa sekä tuottaa uutta tietoa siitä, miten koulun käytänteet rakentuvat ensimmäisen vuoden aikana henkilökunnan ja oppilaiden palattua väistötiloista peruskorjattuun, uudistettuun vanhaan kouluunsa. Teemme näkyväksi koulun juurtuneita ajatusmalleja, joita arkkitehtuurinen muutos saa liikkeelle, tarkastellen toimintakulttuurin muutosta nojautumalla Foucault’n teorioihin vallasta, diskursseista ja diskursiivisista käytänteistä. Uudistettujen tilojen mahdollisuudet aktualisoituivat koulun perinteisten vahvojen diskurssien ehdoilla. Toiminta kiinnittyi totuttuihin tapoihin ja yritti sovittaa totuttuja tapoja uudenlaisen ympäristön kouluarkeen. Erityisesti työrauhaan ja luottamukseen kiinnittyvät käytänteet muokkasivat tilojen käyttöä. Esitämme, että koulun arkisessa toiminnassa on vahvoja luokkahuoneisiin perustuvia käytänteitä, jotka ylläpitävät itseään kouluympäristön avautumisesta ja luokkahuoneiden poistumisesta huolimatta.